Muodon valitsema

Hän kutsuu itseään reippaasti rohkeaksi hienohelmaksi. Tosin enemmän hänessä on intensiivistä voimaa, kuin hienohelmaisuutta. Vallattomasti vilkkuvat silmät terävöityvät, kun hän puhuu kutsumuksestaan
muotoilijan työhön.


– En ole itse valinnut muotoilua, vaan se on valinnut minut, sanoo Mari Isopahkala, Lapponian vuoden 2011 vieraileva muotoilija Guest Designer. Yhteistyöhön Lapponian kanssa hänet siivitti vuoden 2010 Lapponian kansainvälisen korumuotoilukilpailun voitto.

Hersyvä pohjalainen

Mari Isopahkalasta muistaa ensimmäisenä naurun. Se on valloittava ja mukaan kutsuva, ilmeikkäät kasvot täyttyvät ilosta. Mutta turhannauraja hän ei ole. Vahva pohjalainen, joka syntyi maataloon, keskelle eläimiä ja maatalon arkea. Ei varsinaisesta taiteilijaperheestä siis. Lapsuuttaan hän kuitenkin kiittelee siitä, että hänestä tuli muodon rakastaja.

– Penskasta asti olen väkertänyt kaikkea, kokeilujen ja kehittelyjen kautta. Kaikki leikit olivat ulkona ja kaikki rakennettiin omin käsin, oman mielikuvituksen avulla. Tein itselleni myös vaatteita, päivänvarjoja, kaikkia ihania tyttöjen juttuja, nauraa Isopahkala.

Polku kasvoi tieksi

Mari Isopahkala valmistui ensin huonekalusuunnittelijaksi Lahden Muotoiluinstituutista. Sen piti riittää. Polte vei kuitenkin pidemmälle – polusta kasvoi tie, kun hän pääsi opiskelemaan Taideteolliseen korkeakouluun. Korkeakoulu innostavine opettajineen avasi Isopahkalan silmät ja sytytti nuoren muotoilijan palon luovaan työhön.

– Sain toimia vapaasti ilman rajoja, tehdä ihan mitä itse halusin. Ymmärsin samalla, että lokeroihin ymppääminen ei ole koskaan ollutkaan minua. Korkeakoulun jälkeen en ole montaa mööpeliä suunnitellut, nauraa Isopahkala.

Työ palkitsee tekijänsä

Nuori muotoilija iloitsee sanojensa mukaan elämänsä vuodesta.

– Olen saanut paljon soittoja ja töitä on jonossa. Isopahkala onkin noudattanut uskollisesti omaa tyyliään, välillä jääräpäisestikin. Sarjatuotannon jyllätessä, on taiteilijan mukaan virkistävää, että yhä useammat arvostavat myös yksilöllistä suunnittelua. Ja työn on oltava niin hyvä, ettei sitä tarvitse myydä. Korkeatasoinen ja kekseliäs muoto myy ilman kaunolauseitakin.

Isopahkalan periaatteisiin kuuluu periksiantamattomuus

– Ei ole mitään sellaista, mitä ei voisi tehdä. Jos en itse osaa, etsin sen joka osaa, samalla opettaen myös minua. Opiskelen materiaalia ja kunnioitan sitä, jotta opin kaiken mahdollisen siitä. Isopahkalaa kuunnellessa herää ajatus rajojen rikkojasta, yhä uudelleen epämukavuusalueelle puskevasta muodon taitajasta, joka haluaa oppia jatkuvasti uutta ja kehittyä huippuosaajaksi.

– Muotoilussa pitää olla aina joku syy. Minulle suunniteltavan tuotteen toimivuuden ja tarpeellisuuden lisäksi esteettisyys ja kauneus ovat jotain sellaista, mikä sekä antaa minulle aihetta työhöni sekä rajoittaa sitä. Mielestäni toimivan toimiva tuote saa olla myös kaunis, siksi suunnittelen mielelläni mm. koruja ja laseja. Hieman yllättäen Isopahkala kertoo, ettei seuraa trendejä eikä muiden muotoilijoiden töitä. Hän ei halua vaikutteita töihinsä, vaan suunnitella siten miten oma sydän sanoo. Ihmiset saavat hänen mukaansa tänäpäivänä aivan liikaa ulkopuolisia ärsykkeitä. Isopahkala pitää kiinni perusperiaatteistaan, jotka ovat funktionalisuus, esteettisyys, eettisyys ja kestävä kehitys.

Hän toki myöntää, että välillä luominen on tuskaa. Sekin taitaa kuulua siihen ehdottomaan pohjalaisuuteen, mitään töitä kun ei anneta mennä eteenpäin siten, että muotoilija ei olisi niihin itse täysin tyytyväinen.

– Valehtelisin, jos sanoisin, etten suunnittele itselleni. Kyllähän se sieltä lähtee. Mutta siinä sijaitsee myös vastuu – sillä voi lähteä liikkeelle, mutta sen on jalostuttava niin, että se kuuluu kaikille. Teen niska limassa töitä ja välillä tuskaisestikin, mutta sitten kun on valmista, onnistumisen ilo on valtaisa.

Lasin huumaama

Nuoresta iästään huolimatta Mari Isopahkala on poikkeuksellisen monipuolinen, menestyksekäs ja palkittu taiteilija ja muotoilija. Näyttelyidensä lisäksi hän on kerännyt tunnustusta esinemuotoilijana, ja hänet tunnetaan erityisesti laseistaan. Muotoilijan mukaan lasi onkin yksi maailman kauneimmista, mutta myös vaikeimmista materiaaleista. Hän kiittää, mutta myös manaa sitä, että menikin rakastumaan moiseen materiaaliin.

– Jotkut opiskelevat koko elämänsä lasimuotoilua, eivätkä välttämättä silloinkaan opi. Lasin lisäksi Isopahkala on suunnitellut mattoja, valaisimia, aterimia, koruja ja erilaisia tekstiilejä. Yksi hänen Paspas-kollektiivin kanssa suunnittelemistaan matoistaan löytyy New Yorkin ABC Carpetin valikoimista.

Hyppäys vallankumoukselliseen korumaailmaan

Lokakuussa julkistettiin Isopahkalan Lapponialle suunnittelema Guest Designer mallisto, Winter Pearl. Hän on innoissaan yhteistyöstä.

– Muistan olleeni 10-vuotias kun ensimmäisen kerran kohtasin Lapponia -koruja. Sen jälkeen ne ovat olleet osa visuaalista korumaisemaani. Lapponia -koruissa yhdistyvät taiteellinen näkemys ja tekemisen taito. Henkilökohtaisten kokemusten esittäminen käytettävässä muodossa on aina kiinnostanut minua. Lapponia edustaa minulle myös laatua ja kauneutta, joka kestää ajassa. Ensinäkemäni 20 vuoden takaiset Lapponia korut pysäyttävät minut edelleen katsomaan. Isopahkala voitti viime vuonna Lapponian järjestämän kansainvälisen korumuotoilukilpailun ”The Next Episode”, johon osallistui yli 140 työtä lähes 30 eri maasta.

Arvatenkin myös Lapponialla iloitaan yhteistyöstä lahjakkaan nuoren muotoilijan kanssa. Yrityksen toimitusjohtajan Laura Lareksen mukaan Guest Designer -ajatus sopii erityisen hyvin juuri Lapponialle.

– Viime vuonna juhlimaamme 50-vuotista Lapponiaa kunnioitetaan parhaiten katsomalla eteenpäin ja esittelemällä yleisölle kansainvälisesti tunnustettujen Lapponia-taiteilijoiden lisäksi kiinnostavia, nousevia korutaitelijoita.

Tämä jos mikä sopii Mari Isopahkalaan, eikö totta?